Kehitettävää luottamuksessa ja toisilla myös älykkyydessä..

Maanantaina olimme Purinalla K9:n treeneissä. Meitä oli kouluttamassa Emmi Lavikka, johon olin tosi tyytyväinen. Teimme 13 esteen rataa, joka sisälsi suoria linjoja sekä muutaman kinkkisemmän kohdan, mm. A-esteen jonka alle oli laitettu putki vaihtoehdoksi sekä valssin. Suoritimme radalla putken emmekä A:ta, koska se on ollut Hukalle aika haasteellista. Ensimmäisellä yrityksellä menin liikaa Hukan edelle, hermoilin hyppyjä, pussilla unohdin mitä olin seuraavaksi tekemässä jne. Saatuani palautteen meni huippu paljon paremmin ja Hukka oli oikea tykki! :) Se meni huujaa vauhtia, ei epäröinyt ja kuunteli ohjausta. Eli jos mä vaan muistaisin luottaa siihen ja huomioisin, että se menee just niin kovaa kuin mäkin, niin vois mennä ihan sujuvasti. Kauhean vaikeaa välillä ;) Menimme A-esteen pari kertaa yksittäisenä ja se meni tosi hyvin (I sydän kumipäällyste). Olis varmaan voitu mennä se myös osana rataa. Jatkossa meillä on kouluttaja joka toisella kerralla. Mielestäni tämä on oikein hyvä järjestely, koska silloin voimme harjoitella myös itsenäisesti, eikä suurin osa tunnista mene joka kerta odotteluun.

Eilen harjoittelimme kotona sivulle tuloa. Ei oikein sujunut, mutta sinne päin.. Hmm. Teimme maahanmenoa ja paikallaoloa jotka sujui tosi hyvin :) Tänään oli vuorossa paikalla olo istuen. Joka meni niinkin hyvin, että siirryimme harjoittelemaan pelkkää istumista.. Joka meni harjoittelun jälkeen paljon paremmin (ei tarvinnut mennä enää joka kertaa maahan..). Otimme mukaan jotain uutta: noutokapulaan tutustumisen. Hukka meni oitis katsomaan lähempää maahan laitettua kapulaa. Lopuksi naksun sai kun koski suulla / kielellä kapulan keskiosaan. Hukka tuo onneksi luonnostaan leluja takaisin, joten ehkä sille olisi helppoakin opettaa nouto, jos vaan itse osaisin.