17.9.2011

Hukka ja Hukan purjehdusklubi


Päivitykset ovat viimeaikoine koskeneet lähinnä Mytä, joten nyt väliin yksi, jossa Herra H on pääosassa.

Mitä Hukalle kuuluu? Hukan elämä on tällä hetkellä leppoisan letkeää ja koostuu lähinnä lenkeistä, syömisestä ja laiskottelusta. Hukka-parka ei saanut omaa paikka agilityssä, koska allekirjoittaneen kukkarolle teki niin tiukkaa pelkät Mynkin vuorot, että Hukkis pääsee agilitaamaan vain satunnaisesti. Mutta pääsee kuitenkin, älkää huolestuko ;) Yksinäisiä iltoja varten Hukka on saanut kotiin uuden pedin. Herran arvolle sopivasti pedissä on teksti "Yachting Club, Hampton Beach". Hukka ja Hukan purjehduskerho saavat nautiskella pedin pehmeydestä kun Mymmy ja äippä ovat treenaamassa huonoja kelejä uhmaten.




Hyvinkään ryhmis


Kävimme viime sunnuntaina Mymmelin kanssa Akita ry:n järjestämässä Match showssa Viikissä. My on ollut viimeksi pöydällä kevään pentunäyttelyssä ja seisomistakin ollaan harjoiteltu aika vähän.. hups. Harjoittelimme seisomista ja pöydällä olemista ennen kehää, jolloin My käyttäytyi kuin mikäkin konkari =) Sitten kun vuoromme pienten koirien kehässä koitti My oli jo täysin keskittymiskyvytön. Seisoa My jaksoi ehkä 3 sekuntia kerrallaan, sitten istui ja kun korjasin hyppäsi suoraan ylöspäin.. tätä toistettiin aika monta kertaa ja allekirjoittanuttakin alkoi jo naurattaa moinen riekkuminen. Pöydällä My ei malttanut oikein seisoa, mutta antoi katsoa hampaat ja koplata. Edes-takaisin ravuuttaminen meni todella hyvin ja lopputuloksena saimme punaisen nauhan. Ajattelin tässä vaiheessa että voi ei, ei meillä ole mitään mahiksia punaisten kehässä, mutta My hieman yllätti esittäjänsä. Seiso-istu-pomppu sarja jatkui edelleen, mutta ravuuttamiset meni tosi hyvin ja olimme loppujen lopuksi neljänsiä! Siis pienten (aikuisten!) koirien punaisten neljänsiä! Meille ihan huippu tulos =) Saimme palkinnoksi monta pussillista RC:n koulutusnameja, joka oli paljon parempi paketti meille kuin paremmin sijoittuineiden ruokapussit.


Tänään suuntasimme auton nokan kohti Hyvinkään ryhmistä. Myn debytointi oikeissa kehissä - vähän jännitti :) Paikan päällä My otti hyvin rennosti eikä turhaan hötkyillyt. Tuomarina meillä oli Vilja Klucniece Latviasta. Etukäteen oli jo tiedossa, että hän on hyvin tarkka hampaista. Kierros kehän ympäri muiden kanssa sujui ongelmitta, mutta pöydällä kun tuomari alkoi syynätä hampaita todella tarkasti My hermostui. Hampaat saatiin katsottua, mutta pöydällä olon jälkeen My ei voinut ravata hetkeäkään. My hyppi jatkuvasti ja sain siitä irti ehkä kolme raviaskelta poispäin tuomarista ja kolme tuomariin päin. Teki mieli vajota maanrakoon.. Ravuuttaminen on juuri ollut se meidän vahva alue ja nyt se meni päin mäntyä.. Kehäsihteerin ojentaessa kirkkaanpunaista nauhaa meinasi multa loksahtaa suu auki. Jes jes jes jes :) Lopputuloksena siis ERI ja kilpailuluokan 2. Tuomari kävi vielä sanomassa, että SA:ta ei herunut pitkän rungon takia, mutta pennuille tässä rungossa olisi hyvin tilaa. Hmm. Alla arvostelu.

11 months. Feminine. Correct head proportions. Too low earset. Good neck. Too long in loin. Low tailset. Bi-colour. Starting to change coat, at the moment very soft woolly babycoat dominates. Nice temperament.

Mitä seuraavaksi? My saa viimein kunnon harjauksen kun irtoavaa karvaa ei tarvitse enää säästellä. Jatkamme harjoittelua mätsäreissä ja onneksi myös K9:llä on tiedossa näyttelykoulutusta. Seuraava näyttelykoitos ehkä ensi keväänä, kun uusi turkki on jo toivottavasti koiran yllä.

Kuvan koira liittyy juttuun.

5.9.2011

Karvaton karvakaveri

Hukan karvanlähtö on aivan mahdoton prosessi. Irtoava alusvilla jää rastoiksi kiinni päällikarvaan ja koko koira on yhtä takkua. Päätin helpottaa koirasen oloa ja huonoa omatuntoani ajelemalla vähän Hukkiksen turkkia. Tässä lopputulos.

Aika rumahan siitä tuli, mutta kyllä lenkillä oli askel keveämpi ja Hukkis jopa hyppelehti iloisesti menemään. Hukalla on ollut selkäkipua (aristaa tiettyä kohtaa selästä, ei venyttele, ei hyppää jne.), mutta nyt näyttäisi, että ollaan senkin kohdalta voiton puolella. Rimmauksen jälkeen H pääsi pesulle.


Kaikki kuvat Matti Nikunen.

3.9.2011

Syystunnelmia

Vettä sataa ja aamut kylmenevät - varma merkki syksystä, kuten myös yliopiston syyslukukauden alkaminen. Kesä on kulunut mukavasti kauniista ilmoista nauttien ja blogihiljaisuutta viettäen. :P Nyt kun olen itse jälleen palannut opinahjooni syksyn normaalit kuviot pyörähtävät jällleen käyntiin. Viikon parin kuluttua pitäisi alkaa Myn agility (jos vain ihanat agility-vastaavamme antavat meille paikan) ja toko. Hukalle en ole suunnitellut mitään varsinaista harrastusta täksi kaudeksi, mutta satunnaiset agilitytreenit tulevat varmasti kyseeseen. Myn ensimmäinen virallinen näytelmä on parin viikon päästä, joten sitäkin varten ollaan aloitettu treenaamaan mm. käymällä koirataphtumissa totuttautumassa meteliin. Toistaiseksi My tarjoaa paljon mielummin istumista kuin seisomista ja hyppimistä kuin ravaamista, joten työsarkaa on vielä.

My 11 kk

Kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa Myn kanssa agility-esteisiin tänään Ojangossa. Aloitimme suorasta putkesta, jonne My juoksi muutaman harharetken jälkeen. Onneksi sain avustajan mukaan, kiitos M! Parin toiston jälkeen Mymmeli meni jo putkeen minun viereltäni, eikä tarvinnut olla huhuilemassa putken päässä. Kierrätin Mytä hyppyesteiden siivekkeiden ympäri ja otimem myös suoraa hyppyä. Ensimmäisellä kerralla My kiersi esteen, vaikka oli suht lähellä sitä, mutta kun menin itsekin esteen yli aluksi, se hoksasi mitä siltä toivotaan. Ilmavaraa jäi aika paljon n. 20 cm korkeaan esteeseen. Menimme pari kertaa vauva puomin. Vauhdista päätellen olisi hyvä opettaa My pysähtymään kontakteille. Juoksukontakteista voi tulla tämän nakkimakkaran kanssa vähän turhan suuri haaste. Oli todella hauskaa treenata ja My oli todella mukava pieni oppilas =) Kyllä tästä vielä agility-koira tulee! Kuvat M. Nikunen.

Putkeen menee !

Ilmavaraa jäi mukavasti =)


Kontakti vielä toistaiseksi hallussa ;)