18.4.2012

Slow foodia koirille

Kävin Annen vinkkaamalla Malin Ekblomin luennolla, jossa keskityttiin ruoka-aterioiden sisällön sijaan siihen, miten koira tulisi ruokkia. Ruokakupista sapuskan imurointi sekunnissa jättää koiran helposti nälkäiseksi. Ekblomin mukaan koira kokee syöneensä enemmän kun se käyttää enemmän aikaa sen popsimiseen. Ruuan etsiminen, repiminen ja pureskelu - työntekeminen sapuskan eteen - on koirille luonnollista toimintaa eikä pelkkä ruokakupin tyhjennys sitä tarjoa.

My tuntuu olevan aina nälkäinen ja sen syömisnopeus onkin jopa legendaarista noin pienelle koiralle, joten olen päättänyt panostaa ruokakuppiin joka hidastaa koiran ruuan imurointia.Ns. Slow feed - kuppeja löytyy jos jokin näköistä, mutta niiden saatavuus perus koiratarvikekaupasta tuntuu olevan vähän huonoa. Yksi malli löytyi eilisellä kauppareissulla Murren murkinasta, mutta sai vielä jäädä odottelemaan paremman värivalikoiman saapumista. Kuvat lainattu.






 Kongitkin voisi taas kaivaa jostain lelulaatikon pohjalta ja alkaa tarjota ilta ruuat niistä. Ekblomin mukaan ei ole haittaa jos koira syö ateriansa jäisenä, jos se vaan silloin syö sen hitaasti. Muuten jäinen mahansisältö voi aiheuttaa vatsanpuruja - ihan järkeenkäypä ajatus minusta.



12.4.2012

Muutosta ilmassa

 "O-ou.."
Otsikon alle kytkeytyy kaksikin eri aihetta. Mukavampana ensimmäinen eli MUUTTO. Olemme vaihtaneet koirakatraani kanssa maisemaa Vuosaaren merellisestä ilmastosta Viikkiin, keskelle peltoja, lehmiä ja hevosia. Jes! 

 Kodin pakkaaminen muuttolaatikoihin oli, jos mahdollista, vielä stressaavampaa nelijalkaisille kuin niiden hermoherkälle omistajalle. Myn stressi näkyi ympäriinsä pissaamisena, läähättelynä ja sen piti myös jatkuvasti seurata allekirjoittanutta sokkeloisessa laatikkolabyrintissä. Hukka sen sijaan tyytyi nukkumaan keskellä kulkuväyliä. Kätevää. Onneksi hurtat pääsivät siskolleni hoitoon pakkaamisen loppumetreiksi ja varsinaiseksi muuttopäiväksi. Nyt olemme jo kotiutuneet aika mukavasti uuteen, n. 20 neliötä edellistä pienempään soppeemme. Ainakin Mylle tämä on lottovoitto kun äiskä voi kadota enää vain kylppäriin kotona ollessaan, helpottaa vahtaamista huomattavasti.


Sitten toiseen muutokseen eli Myn terveyden muuttumiseen huonompaan suuntaan. Vajaa kaksi viikkoa sitten siltä lähti kolmaskin kynsi kun päästin sen ekalla iltalenkillä uusilla kotihuudeilla juoksemaan lumihangessa. Koira syliin vaan, autoon ja jo opiskelun myötä tutuksi tulleeseen Yliopiston hätäpäivystykseen. My ei meinannut aluksi suostua nukkumaan ollenkaan ja sedaatioaineita tarvittiin tupla-annos. Pääsimme puolenyön aikaan lähtemään kotia kohti, onneksi matka nykyään on niin lyhyt. Nyt sitten ollaan eletty taas kauluri päässä. Varvas on parantunut todella hyvin, mutta koska My tykkäisi nuolla sitä pysyy kuuppa päässä.

Koska kynsiä on nyt lähtenyt tiuhaan, eikä muita kuin kynsimuutoksia ole, epäillään sillä kynsiin liittyvää autoimmuunitautia (lupoidia onychodystrofiaa). Tosin jos jotain hyvää voi tästä repiä, on se kyllä mieluisin autoimmuunitauti jonka ottaisin, jos joku kerran pitää valita. Siitä lisää kunhan koira pääsee dermatologille tutkittavaksi ja diagnoosi varmentuu.