Eli pohdiskelua Myn elämää kiusaavasta vaivasta.
SLO
eli symmetrical lupoid onychodystrofy eli LO eli lupoid onychodystrofy.
Lukuisia muitakin nimiä on, kuten rakkaalla lapsella kuuluu. SLO on
Lupus-sairauksiin kuuluvat autoimmuunisairaus, jossa oireet keskittyvät
koiran kynsiin. Kynsien kiinnityskudokset rappeutuvat, josta johtuen
kynsimateriaali muuttuu, kynnet kasvavat hassun muotoisiksi ja irtoavat
helposti, muutoksia on useammassa tassussa. Myllä joka jalassa. SLOlle on tyypillistä sairauden puhkeaminen nuorella iällä.
Myn
ensimmäinen kynnen repeämä tapahtui tämän vuoden helmikuussa. Silloin
katsoimme eläinhoitajan kanssa, että vähän hassulta näyttää kynsimatsku,
mutta emme sitten kiinnittäneet asiaan enemäpää huomiota. Kynsiä
repeää, big deal. Seuraava kynsi lähti jossain vaiheessa talvea, koira
ei oireillut sitä mitenkään joten tarkka ajankohta ei ole tiedossa.
Seuraava repeämä tuli huhtikuun alussa, jolloin huomasin myös, että
muutama Myn kynsistä on vähän hassun näköisiä. Eläinlääkäri epäili, että
kyseessä voisi olla SLO.
Diagnoosin varmistaminen vaatii
biopsiana koko distaalisen phalanksin (varpaan) kynsineen. Siihen en
vielä päätynyt eläinlääkärin kanssa, koska hoitokokeilukin on ihan
järkevä vaihtoehto kun muita oireita ei (vielä toistaiseksi ainakaan)
ole. Biopsia nostetaan uudelleen pöydälle mikäli sairaus alkaa koiraa
enemmän vaivaamaan, mahdollisesti jossain vaiheessa tehtävän
sterilaation yhteydessä.
My laiduntaa
Tällä hetkellä Myn revenneet
kynnet ovat lähteneet uuteen kasvuun. Pari muuta kynttä on katkennut
itsestään. Koira ei onnu, eivätkä kynnet tunnu sitä vaivaavan.
Ihosairauksiin perehtyneen eläinlääkärin kanssa keskuteltuamme päädyimme
hoitokokeiluun rasvahapoilla. Seuraava vaihtoehto olisi antibiootti
kuuri, mutta koska varsinaisia tulehdusmerkkejä ei ole ja koira voi
tällä hetkellä hyvin en siihen halunnut lähteä. Ajatuksen taustalla on
vahvasti, etten halua käytää antibiootteja turhaan lisäämään resistenssi
ongelmia.
Agilityn osalta otetaan nyt rauhallisesti. Hukka on saanut paikata Mytä loppu kevään treeneissä ja se onkin ollut ihan into piukeana asiasta. Viime treeneissä otin Myn mukaan ja se sai lopuksi harjoitella esteen edessä istumista ja suoraan yhden esteen hyppäämistä. Käännökset, putket ja kontaktiesteet vähän jännittää, että mitenhän käy. En haluaisi millään Myn (ja minun) joutuvan luopumaan rakkaasta harrastuksestamme, mutta lähdemme varmaankin pikku hiljaa kokeilemaan mitä voimme tehdä.
Aurinkoista kevättä kaikille lukijoillemme!