Mökkeilijät

Näitä maisemia kelpaa tähystellä

Hukka löysi pesussa olleen grilliparilan..

Mamman koira <3

My kävi heittämässä talviturkin. Tosin täysin vapaaehtoisesti se vain kahlasi masuun asti, mutta hieman pakotettuna ui muutaman metrin. Kunhan vedet vähän lämpenee voimme alkaa väsyttää pientä koiranpenikkaa myös uinnilla. Nyt yleinen riekkuminen ja pingispallon jahtaus teki tehtävänsä ja neiti kirjava oli aivan väsyksissä mökkipäivän jälkeen. Kiitos kuvista M!

Kesäkoirat

Naatiskelua partsilla ala Hukka et My.

Herra hormoniturkki saa kesätukan läpi päivinä.

Canicorssia My-caniinin kanssa

Koiran väsyttäminen, lenkittäminen ja oman kunnon kohotus erityisesti jalkoihin keskittyen => canicross. Canicross tarkoittaa koiran kanssa liikkumista luonnossa painottaen vauhdikasta etenemistä. Canicrossissa koiran pieni koko ei ole ongelma, jonka vuoksi Hukkakin joutunee jossain vaiheessa uhriksi ;)

Hankin jo talvella juoksuvyön, johon saa kätevästi koiran hihnan kiinni ja näin omat kädet vapaaksi. Olemme Myn kanssa satunnaisesti testanneet vyötä jo aikaisemmin, mutta nyt on tarkoitus aloittaa lenkkeily oikein todenteolla kun hauvavauvalla alkaa olla sen verran ikää (8kk) että sitä uskaltaa lenkittääkin. Aloitimme harjoittelun reilun puolen tunnin lenkillä vaihdellen reipasta kävelyä ja juoksemista, koska oma juoksukuntoni lähtee ihan nollasta. Tavoitteena on lähinnä kohottaa kuntoa, joten mitään varsinaisia kilometri- / vauhtitavoitteita meillä ei ainakaan toistaiseksi ole. Lisätietoa esim. Suomen Valjakkourheilijoiden liiton sivuilta.

Juoksuvyömme

Näillä kengillä kelpaa juoksennella

Ratajuoksija My

Kävimme Hukan ja Myn kanssa Hyvinkään vinttikoiraradalla harrastamassa vinttikoiraurheilua. Kumpikin sai juosta käsivieheen perässä etusuoran verran. Tässä Myn tyylinäyte, Hukan tulee vähän myöhemmin. Videoiden kuvaamisesta kiitos Fredik Aspelinille.

Missä ovat Herra Orava ja Muumi?

Vastaus yllä esitettyyn kysymykseen: hoidossa mummolassa. Allekirjoittaneella on kevään viimeinen rutistus meneillään eli obduktiotenttiin valmistautuminen, joten pienet karvapallot lähtivät riekkumaan vanhempieni huostaan. Olo on kummallinen. Ei tarvitse lähteä aamulla heti ensimmäiseksi ulos ja nukkumaankin voi mennä ilman pihalle raahautumista. Toisaalta keskipäivän pitkät lenkit olisivat nyt nannaa kun ulkona paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta, mutta kaipa se tekee sitä myös kesällä? Tekeehän?

Koiriin kuluttaa päivässä niin paljon aikaa, että sitä ihan ihmettelee, mitä nyt sitten tekisi kun ne eivät koko ajan pyöri jaloissa?

Jotain hyvää yleisen rauhan ja järjestyksen lisäksi karvakuonojen poissaolo sentään on tuottanut: matot ovat lattialla! Eihän siitä taida ollakaan kuin kaksi ja puoli vuotta kun viimeksi ne ovat olleet lattioiden vakituisia asukkaita. Ah!

Hukka - oman elämänsä harrastuskoira

Tiia Hämäläinen oli ottamassa kuvia kisoista, köhöm, vähän paremmalla kameralla ;) Alla valitut palat pienen agi-pommin otteista radalla. Enjoy!

Voitto!

Voittajan hymy

Osallistuimme Hukkiksen kanssa Koirakerho K9:n seuranmestaruuskisoihin, jotka pidettiin Koivukylän Koiraharrastajien agilitykentellä. Osallistuimme Supermini-luokkaan, jossa Hukan lisäksi osallistumisoikeus oli myös Lauran Nikillä ja Miinalla :) Hukka voitti luokan! Jes!


Ennen radalle menoa pieni pommipoika meni taas rimoja ali, ihan tavallisilla suorilla hypyillä! ARGH! Radalla sillä ei onneksi ollut aikaa miettiä moista ja ainoa este joka tuotti ongelmia oli erittäin liukas A-este. Tai ainakin Hukan tassut liukuivat siinä.. Este saatiin kuitenkin suoritettua kahteen otteeseen ja tuloksena oli vain viisi virhepistettä. Jeij. Rata oli hyvin suoraviivainen ja helppo muistaa, vaikka silti kadotin koiran yhdessä kohtaa. No, pitäähän sitä jotenkin vaikeutta radan suorittamiseen saada ;) Kuvat Anne Paasikangas.

Tule-tule alas! Hyvä hyvä hyvä!

Kieli keskellä suuta..

Lisää kuvia ilmestyy osoitteeseen hukan.kivat.fi kunhan vaan ehdin käydä ne läpi.