Harjoittelimme taas kerran harjausta. Tai siis sitä miten harjatessa kuuluisi käyttäytyä. Hukan mielestä koko homma on pyllystä, joten se yrittää koko ajan syödä harjan. Huoh!
Luonnonharjaksisella harjalla harjaaminen menee ihan hyvin, jos mulla vaan on toisessa kädessä namia. Se toimii hyvänä harhauttajana. Kamman olen jättänyt vähäksi aikaa lepäämään, koska se jää niin hyvin kiinni takkuihin, että sillä käsittelyyn pitäisi olla kaksi kättä käytössä. Vaikka tälläinen pomminpalleroinen onkin pieni ja kevyt, sen pää pystyy ilmeisesti kääntymään ainakin 180 astetta jolloin korvakarvojen harjaaminen on aivan mahdotonta!
Lopuksi tein niin, että otin koiran toiseen käteen ja toiseen harjan. Sitten vaan harjailin hellästi niin kauan, että pientä luovuttamisen ilmapiiriä oli aistittavissa. Ja sain kuin sainkin ne korvakarvat harjattua! Eihän pentuturkilla niin väliä ole, mutta koira näyttää aika rähjäiseltä jos sitä ei harjaa ja toisaalta aikuiskarva pitäisi kuitenkin saada harjattua.
Kynsien leikkaus menee jo ihan hyvin. Se ei ole Hukan mielestä yhtään niin tyhmää kuin harjaaminen. Trimmauksen aloittanemme sitten kun pää pysyy edes vähän paikallaan. Ei ole kiva jos seurauksena koiralla onkin pienemmät korvat kun pelkkiä karvoja piti leikata..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti