Kävimme viime sunnuntaina Mymmelin kanssa Akita ry:n järjestämässä Match showssa Viikissä. My on ollut viimeksi pöydällä kevään pentunäyttelyssä ja seisomistakin ollaan harjoiteltu aika vähän.. hups. Harjoittelimme seisomista ja pöydällä olemista ennen kehää, jolloin My käyttäytyi kuin mikäkin konkari =) Sitten kun vuoromme pienten koirien kehässä koitti My oli jo täysin keskittymiskyvytön. Seisoa My jaksoi ehkä 3 sekuntia kerrallaan, sitten istui ja kun korjasin hyppäsi suoraan ylöspäin.. tätä toistettiin aika monta kertaa ja allekirjoittanuttakin alkoi jo naurattaa moinen riekkuminen. Pöydällä My ei malttanut oikein seisoa, mutta antoi katsoa hampaat ja koplata. Edes-takaisin ravuuttaminen meni todella hyvin ja lopputuloksena saimme punaisen nauhan. Ajattelin tässä vaiheessa että voi ei, ei meillä ole mitään mahiksia punaisten kehässä, mutta My hieman yllätti esittäjänsä. Seiso-istu-pomppu sarja jatkui edelleen, mutta ravuuttamiset meni tosi hyvin ja olimme loppujen lopuksi neljänsiä! Siis pienten (aikuisten!) koirien punaisten neljänsiä! Meille ihan huippu tulos =) Saimme palkinnoksi monta pussillista RC:n koulutusnameja, joka oli paljon parempi paketti meille kuin paremmin sijoittuineiden ruokapussit.
Tänään suuntasimme auton nokan kohti Hyvinkään ryhmistä. Myn debytointi oikeissa kehissä - vähän jännitti :) Paikan päällä My otti hyvin rennosti eikä turhaan hötkyillyt. Tuomarina meillä oli Vilja Klucniece Latviasta. Etukäteen oli jo tiedossa, että hän on hyvin tarkka hampaista. Kierros kehän ympäri muiden kanssa sujui ongelmitta, mutta pöydällä kun tuomari alkoi syynätä hampaita todella tarkasti My hermostui. Hampaat saatiin katsottua, mutta pöydällä olon jälkeen My ei voinut ravata hetkeäkään. My hyppi jatkuvasti ja sain siitä irti ehkä kolme raviaskelta poispäin tuomarista ja kolme tuomariin päin. Teki mieli vajota maanrakoon.. Ravuuttaminen on juuri ollut se meidän vahva alue ja nyt se meni päin mäntyä.. Kehäsihteerin ojentaessa kirkkaanpunaista nauhaa meinasi multa loksahtaa suu auki. Jes jes jes jes :) Lopputuloksena siis ERI ja kilpailuluokan 2. Tuomari kävi vielä sanomassa, että SA:ta ei herunut pitkän rungon takia, mutta pennuille tässä rungossa olisi hyvin tilaa. Hmm. Alla arvostelu.
11 months. Feminine. Correct head proportions. Too low earset. Good neck. Too long in loin. Low tailset. Bi-colour. Starting to change coat, at the moment very soft woolly babycoat dominates. Nice temperament.
Mitä seuraavaksi? My saa viimein kunnon harjauksen kun irtoavaa karvaa ei tarvitse enää säästellä. Jatkamme harjoittelua mätsäreissä ja onneksi myös K9:llä on tiedossa näyttelykoulutusta. Seuraava näyttelykoitos ehkä ensi keväänä, kun uusi turkki on jo toivottavasti koiran yllä.
Kuvan koira liittyy juttuun.
.jpg)
