Nutro Puppy Show

Lähdimme aamulla Myn kanssa bussi+junalla kohti Messukeskusta ja Nutro Puppy Show:ta. Myn eka pentunäyttely! Hui! Tavoitteenammehan oli, että My ei pure tuomaria ja käyttytyy edes jollain tavalla asiallisesti. Olemme treenanneet seisomista vaikk kuinka, mutta Myn mielestä kaikista parasta on kun yksikään tassu ei tavoita maan pintaa..

Tuomarina meillä oli Jussi Liimatainen, joka oli todella mukava. Kehän kiertäminen ravilla oli aika haasteellista, mutta askellaji onneksi pysyi pääosin siinä toivotussa. Pöydällä My oli ihan ok, vaikka olisi paljon parannettavaa vielä. Antoi katsoa hampaat eikä Liimatainen joutunut hampaiden uhriksi :) My antoi hyvin tuomarin kopeloida ja lopun seisottelutkin menivät.. no, ok. Alla arvostelu.

"Hieman pitkärunkoinen narttu. Hyvänmallinen pää. Kauniit silmät ja korvat. Kehittymätön etuosa ja rintakehä. Pitkä lanne. Erinomaiset raajat ja käpälät. Erinomainen takaosa. Korkeat etuliikkeet. Kaunis väri. Viehättävä luonne."

Eli siis My muistuttaa mäyräkoiraa ja sillä ei ole etuosaa. Mut muuten hyvä :) Etuosa varmastikin vielä kehittyy iän mukana, mutta tuo pitkärunkoisuus on vähän haastava asia kun koiran pitäisi olla neliö. No. Katsotaan jos vaikka My jaksaisi kasvatella niitä jalkojaan vielä pikkiriikkisen edes.

Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin tosi hyvä fiilis ja tästä on kiva jatkaa.

Uupunut kauneuskilpailija

Jemma

Kävimme leikkimässä Jemma-portugeesipennun kanssa. Jemma oli mennyt jo Mystä ohi, vaikka ei taida olla kuin 3 kk vanha. Myös Cami oli mukana, mutta Cami on liian arvokas neito osallistumaan riemuidioottien riekkumiseen :)

Jem Jem

Hiljaisuutta harjoittelun vuoksi

My 5,5 kk

Pahoittelen pitkää hiljaisuutta, olen itse ollut kolme viikkoa harjoittelussa (vielä viikko jäljellä) ja koirat ovat olleet milloin missäkin, mukana tai hoidossa siskollani. Viime viikolla olimme Myn kanssa Orimattilassa aiheuttamassa pahennusta Sofin ja Lyran kanssa. Myllä oli oikein iso-koira-bootcamp kun se ei oikein perusta isoista koirista. Ei se niihin ole päässyt kovin paljoa tutustumaankaan, joten taas voidaan osoittaa sormella sitä hihnan toisessa päässä kulkijaa.. :)


Viikon aikana kävimme joka päivä vähintään tunnin metsälenkillä. Nautimme auringosta, lumesta ja hyvästä seurasta. My seurasi Lyraa ihaillen ja apinoi sen tekemisiä. Varsinaista fanitusta.
Myn maitokulmurit ovat aiheuttaneet päänvaivaa viime aikoina. Nyt ainoastaan yksi yläkulmuri on sitkeästi vielä kiinni, mutta sekin heiluu aavistuksen. Operoimme muutaman muun irti Sofin kanssa, jotta varsinkin alakulmureilla olisi mahdollisuus asettua oikeille paikoilleen. Huoh, näiden pikku koirien kanssa.. onko kellään ollut pientä koiraa jonka maitokulmurit ovat lähteneet ilman omistajan stressiä?

Uimailua

Osallistuimme Myn kanssa Koirakerho K9:n kylpyläreissulle Hyvinkään koirakylpylään. Aluksi Myllä oli uimaopettaja tukena ja turvana, koska neiti otti ensi kertaa elämässään kosketusta uimiseen. Ensimmäiset ratauinnin suorat menivät sellaisella vauhdilla, että My olisi isommatkin mukana olleet vesipedot peitonnut. Muutaman kierroksen ja yhden ilman liivejä uinnin jälkeen pikku penneli kuitenkin hyytyiä ja pääsi suihkuun muita aikaisemmin. My ei varsinaisesti riehaantunut uinnista, muttei sitä tuntunut vihaavankaan, joten menemme varmasti uudelleenkin. Kaikkeen sitä pieni koira voikin joutua mukaan. Päivä oli muutenkin vaiheikas, kun kävimme hakemassa rabiesrokotuksen, josta My sai slaagin. Onneksi se leppyi nopeasti saatuaan herkkuja. My painaa nyt 3,3 kg ja on pari päivää alle 5kk ikäinen :)

Kylpyläpäivänä My joutui tekemään yhteensä neljä bussimatkaa sekä kaksi metro- ja junamatkaa. Junassa konnari kävi silittämässä söpöä pikku penneliä ;) Mylle muut koirat ovat vielä aika iso pala purtavaksi. Sofin ja Emmin koirat se on jo tavannut, mutta nyt piti taas haukkua vähän aikaa, ihan varmuuden vuoksi, ennen kuin kävi toteamassa et hei näit kivoja nää olikin :)

My ja kaksi isoa hirmua (?)

Pelastusliivit olla pitää

Yleistä säätöä ja hulinaa

Kiitos kuvista Sofi!

Viikko Myn kanssa

Hukka pääsi hermolomalle, joten taloa ovat asuttaneet vain minä ja My. My on oikeasti aika kiva koira, varsinkin kun sen kanssa on kahdestaan. Remmissä se ei vedä kuin välillä (Hukan kanssa riekkuu koko ajan) ja muutenkin on paljon enemmän koiriksi.

Olemme tehneet sään salliessa pitempiä lenkkejä joilla My on saanut olla irti. On ilo huomata, että se tulee kutsuttaessa luokse myös yksin ollessaan (eikä vain apinoi Hukkaa) ja on muutenkin kiinnostunut missä mamma menee. My jopa ohitti irti ollessaan kaksi ihmistä ilman, että korvaansa lotkautti :) Miinuksena tosin, että My oppi hyppäämään sänkyyn ja järsi yhdet kengät käyttökelvottomiksi.. no, kuka ne jätti esille niin. Itseään saa syyttää.

Myn bravuuri, mangustitähystys :)

Pieni pomppiva pallo

Tätä vähän jo ehdin lupaillakin, eli tässä videomateriaalia maanantain agilitystä. Käytin ekaa kertaa ever videonmuokkaus ohjelmaa, joten antakaan anteeksi tönkköys ja tylsyys, keskittykää pieneen otukseen joka puikkelehtii radalla. Sen punapipoisen voi unohtaa ;) Kiitos videosta Laura!

Vuoden eka postaus

Koska muut niin mekin.. eli siis aloin pohdiskella tavoitteita täksi vuodeksi meidän poppoolle. Aloitetaan nuorimmasta:
- Myn tavoitteena on debytoida näytelmät ja olla purematta tuomaria. Aloitamme myös seuraavana syksynä agilityn alkeita, rajoitetusti tottakai. Myös tottista on tarkoitus alkaa treenata kunnolla. Sisäsiisteys olis kiva.
- Hukan tavoitteena on oppia pujottelukepit. Hmm... olisiko muuta? Tokon alokasluokan liikkeet voisivat myös olla tällä listalla. Kisoissa starttaamisesta en vielä haaveile, mutta jos saisimme liikkeiden opettelun edes aloitetuksi, olisi jo hyvä meiltä.
- Omat tavoitteet: Opiskelussa saada kandin paperit, koiriin liittyen oppia paremmaksi ohjaajaksi, niin agilityssä kuin tottiksessa. Lisäksi enemmän treenausta per viikko ja tavoitteisiin tosissaan pyrkiminen. Treenien suunnittelu etukäteen. Eiköhän se riitä, pitää yrittää olla realistinen.

Aloitimme agilityn Hukan kanssa tältä vuodelta itsenäisellä treenillä. Harjoittelimme pientä radan pätkää, jossa oli myös A mukana. A:n jälkeen oli hyppy jolta piti kääntää seuraavalle suht jyrkästi. Hukka on siitä helppo ohjattava, että se on uskomattoman hidas A:lla, joten sen jälkeen mulla on hyvin aikaa unohtaa rata pari kertaa ennen kuin pitää olla kiirehtimässä. Mitenköhän mulle käy Myn kanssa... voih. Joka tapauksessa treeneistä jäi tosi hyvä maku!

Tokat treenit oli taas Emmin johdolla, meitä oli jopa kaksi koirakkoa paikalla. Harjoittelimme pitkää rataa, jossa teimme mm. jaakotusta, persjättöjä ja Hukka sai ensi kosketuksensa okseriin. Lisäksi otin sillä yksittäisenä 25 cm korkeaa hyppyä kun normaalisti menemme 20 cm. Hienosti pölähti yli, mutta koska 35 cm tuntuu lähes mahdottomuudelta, otamme jatkossakin hypyt 20 senttisinä. 25 senttisestä voi Hukan mielestä mennä myös esim. ali, eikä tarvitse kuin päätä vähän kumartaa.. Hauskat treenit oli, Laura otti sähläyksemme videolle jonka toivottavasti saan jossain vaiheessa yleiseen ihailuun. :)


Kuinka monta kuvaa pitää ottaa, jotta saa yhden profiilikuvan 3,5 kk ikäisestä pennusta (jossa näyttelyhihna on väärällä puolella)? Myn tapauksessa 31 kpl.