Rabies-järkytys

Söpöilyä ala H

Hukan ihmiset olivat vuorotellen reissussa kuluneen puolitoista viikkoisen aikana. Ensin Teemu ja sitten minä. Hukkaa ei kuitenkaan jätetty tänä aikana heitteille vaan lenkitetty ja paijattu on.

Tänään kävimme hakemassa ensimmäisen rabies-rokotteen ja voi sitä järkytystä! Hukka huusi vaikka kuinka ja pitkään ja oli täysin poissa tolaltaan. Rabies ilmeisesti kirvelee jonkin verran, mutta herra huusi kuin sitä olisi joku yrittänyt syödä. Laitoin sen lattialle vähäksi aikaa jos se rauhoittaisi. Se ampaisi luotani hoitajatyttöjen jalkoihin. Tytöt paijasivat ja huomioivat Hukkaa ja ottivat syliin, rauhoittuihan se siitä. Hukka ei vielä ikinä ole huutanut noin voimakkaasti kivun takia. Olin itse hieman järkyttynyt tästä, mutta toisaalta Hukka on välillä aikamoinen DramaQueen, joten.. Kun se oli rauhoittunut se palasi jalkoihini ja tuntui toteavan, ettei se ehkä ollut mun vika, että sitä oli sattunut. Laitettiin se vielä pöydälle ja ELL kopeloi, siinä se oli ihan rauhallisena eikä pelännyt. Kiveslausuntoa ei vieläkään saatu, mutta ELL kuitenkin sanoi ne tuntevansa. Toinen ilmeisesti seilaa vielä vähän. Asettuisivatpa jo.

Eläinlääkäri reissusta selvittiin siis hengissä, toivottavasti henkiset traumat eivät olleet kovin pahoja. Se selvinnee seuraavalla käynnillä.

Olen koittanut opettaa Hukkaa istumaan. Nyt se on alkanut tarjoamaan sitä, mutta tuntuu, että Hukka tarvitsee aivan tajuttomasti toistoja. Viimeisimmällä treeni kerralla se meni istumaan muutamia kertoja peräkkäin käskystä. Se siis hiffaa kyllä, mitä siltä halutaan aika nopeasti, mutta sanaa se ei osaa yhdistää tekemiseen. Pitää vaan harjoitella. Ja välillä jotain muuta, ettei jää vaan yhden asian kertaamiseksi. Tänään opettelimme sitä, että hampaiden katsominen on kivaa. Koskin huuliin ja siitä sai namin. Sitten vähän kohotin huulia ja nami.