Viikko Myn kanssa

Hukka pääsi hermolomalle, joten taloa ovat asuttaneet vain minä ja My. My on oikeasti aika kiva koira, varsinkin kun sen kanssa on kahdestaan. Remmissä se ei vedä kuin välillä (Hukan kanssa riekkuu koko ajan) ja muutenkin on paljon enemmän koiriksi.

Olemme tehneet sään salliessa pitempiä lenkkejä joilla My on saanut olla irti. On ilo huomata, että se tulee kutsuttaessa luokse myös yksin ollessaan (eikä vain apinoi Hukkaa) ja on muutenkin kiinnostunut missä mamma menee. My jopa ohitti irti ollessaan kaksi ihmistä ilman, että korvaansa lotkautti :) Miinuksena tosin, että My oppi hyppäämään sänkyyn ja järsi yhdet kengät käyttökelvottomiksi.. no, kuka ne jätti esille niin. Itseään saa syyttää.

Myn bravuuri, mangustitähystys :)

Pieni pomppiva pallo

Tätä vähän jo ehdin lupaillakin, eli tässä videomateriaalia maanantain agilitystä. Käytin ekaa kertaa ever videonmuokkaus ohjelmaa, joten antakaan anteeksi tönkköys ja tylsyys, keskittykää pieneen otukseen joka puikkelehtii radalla. Sen punapipoisen voi unohtaa ;) Kiitos videosta Laura!

Vuoden eka postaus

Koska muut niin mekin.. eli siis aloin pohdiskella tavoitteita täksi vuodeksi meidän poppoolle. Aloitetaan nuorimmasta:
- Myn tavoitteena on debytoida näytelmät ja olla purematta tuomaria. Aloitamme myös seuraavana syksynä agilityn alkeita, rajoitetusti tottakai. Myös tottista on tarkoitus alkaa treenata kunnolla. Sisäsiisteys olis kiva.
- Hukan tavoitteena on oppia pujottelukepit. Hmm... olisiko muuta? Tokon alokasluokan liikkeet voisivat myös olla tällä listalla. Kisoissa starttaamisesta en vielä haaveile, mutta jos saisimme liikkeiden opettelun edes aloitetuksi, olisi jo hyvä meiltä.
- Omat tavoitteet: Opiskelussa saada kandin paperit, koiriin liittyen oppia paremmaksi ohjaajaksi, niin agilityssä kuin tottiksessa. Lisäksi enemmän treenausta per viikko ja tavoitteisiin tosissaan pyrkiminen. Treenien suunnittelu etukäteen. Eiköhän se riitä, pitää yrittää olla realistinen.

Aloitimme agilityn Hukan kanssa tältä vuodelta itsenäisellä treenillä. Harjoittelimme pientä radan pätkää, jossa oli myös A mukana. A:n jälkeen oli hyppy jolta piti kääntää seuraavalle suht jyrkästi. Hukka on siitä helppo ohjattava, että se on uskomattoman hidas A:lla, joten sen jälkeen mulla on hyvin aikaa unohtaa rata pari kertaa ennen kuin pitää olla kiirehtimässä. Mitenköhän mulle käy Myn kanssa... voih. Joka tapauksessa treeneistä jäi tosi hyvä maku!

Tokat treenit oli taas Emmin johdolla, meitä oli jopa kaksi koirakkoa paikalla. Harjoittelimme pitkää rataa, jossa teimme mm. jaakotusta, persjättöjä ja Hukka sai ensi kosketuksensa okseriin. Lisäksi otin sillä yksittäisenä 25 cm korkeaa hyppyä kun normaalisti menemme 20 cm. Hienosti pölähti yli, mutta koska 35 cm tuntuu lähes mahdottomuudelta, otamme jatkossakin hypyt 20 senttisinä. 25 senttisestä voi Hukan mielestä mennä myös esim. ali, eikä tarvitse kuin päätä vähän kumartaa.. Hauskat treenit oli, Laura otti sähläyksemme videolle jonka toivottavasti saan jossain vaiheessa yleiseen ihailuun. :)


Kuinka monta kuvaa pitää ottaa, jotta saa yhden profiilikuvan 3,5 kk ikäisestä pennusta (jossa näyttelyhihna on väärällä puolella)? Myn tapauksessa 31 kpl.